Hoivakodin keittiöstä IT-alalle

Mia Mässeli siirtyi avotyöstä palkkatyöhön.


Mia Mässelin rekrytointiprosessi käynnistyi talvella, kun Pekava Oy:n toimitusjohtaja Petteri Aspelund sai puhelun Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:stä, josta hänelle tarjottiin yhdistyksen lehteä ja haettiin sitä varten tukirahaa.

– Henkilö puhelimen toisessa päässä oli itse kehitysvammainen. Hän esitti asiansa erittäin hyvin ja oli todella hyvä siinä, mitä teki. Tilasin lehden ja kiinnostuin samalla myös itse ottamaan selvää, miten voisin palkata kehitysvammaisen meille töihin, Aspelund kertoo.

Aspelund otti yhteyttä Vates-säätiöön ja tiedusteli, miten kehitysvammaisen henkilön palkkaaminen voisi onnistua.

– Vatesilta oltiin minuun yhteydessä ja kerrottiin Petterin yhteydenotosta. Soitin suoraan hänelle ja tarjosin asiakkaitani, Sotek-säätiön vastaava työhönvalmentaja Minna Lonka sanoo.
 
Alkujännitys mietitytti
 
Kun Mia ja Minna tulivat haastatteluun Pekavalle, tilanne oli Mialle erittäin jännittävä kokemus eikä hänellä ollut suoranaista ajatusta vielä siitä, haluaisiko hän työskennellä yrityksessä. Hyppäys avotyöstä hoivakodin keittiöstä IT-alan yritykseen tuntui isolta.

– Olin haastattelussa ihan lukossa, enkä oikeastaan tajunnut mitään, mitä Petteri puhui, Mia avaa.


Pekava Oy on ensi vuonna 10-vuotisjuhliaan viettävä tulostukseen, digitaalisiin asiakasprosesseihin ja pilvipalveluihin keskittynyt asiantuntijayritys. Mian työnimike on myynnin assistentti ja hänen työtehtäviinsä kuuluu asiakkaiden kartoittaminen myynnin tueksi. Puheluita kertyy päivän aikana 10–20.

– Harjoittelimme Mian kanssa tekemällä koepuheluita muun muassa Petterille ja Sotek-säätiön työntekijöille, Minna Lonka sanoo.

Mian mukaan työ ei aluksi tuntunut omalta jutulta ja alkuvaikeuksien aikaan hän paini itseluottamuksen kanssa.

– Mietin kuitenkin, että haluanko jämähtää paikalleni hoivakodin keittiöön vai haluanko vaihtelua ja tehdä jotain muutakin. Lisäksi Petteri on niin ihana ja koko Pekavan porukka, kaikki on niin mukavia ja kannustavia!

Mia allekirjoitti työsopimuksen kesäkuun alussa. Hänen mukaansa parasta nykyisessä työssä on se, että päivät ovat erilaisia. Parhaimpia hetkiä ovat ne puhelut, kun vastaanottajan kanssa löytää yhteyden ja tuntuu, että voisi jutella mistä vain. Onnistumisen tunteita tulee silloin, kun saa hankittua yhteydenottopyyntöjä myynnille.
 
Valmennusta puolin ja toisin​
 
Aspelundin mukaan kehitysvammaista palkatessa on tärkeää muistaa, että perehdyttämisen ja työohjeiden antamisen tulee olla selkeämpää ja perusteellisempaa. Hän kiittää Lonkaa, jolla on ollut iso rooli työhönvalmennuksessa niin työntekijän kuin työnantajan puolestakin.

– Sotekilla ja Minnalla on se tieto ja asiantuntevuus, jota olemme tarvinneet prosessin aikana. Olisi ollut todella vaikeaa lähteä ottamaan selvää asioista, jos emme edes tiedä, mitä kaikkea pitää selvittää.

Myös Mia kiittää Minnaa tähänastisesta avusta. Hän on ollut Minnan asiakas kuusi vuotta.

– Minna on kannustanut, tsempannut ja ollut läsnä tarvittaessa.
 
Kortti, joka kannattaa katsoa
 
35-vuotias Mia ottaa ensimmäisessä palkkatyössään päivän kerrallaan, eikä ole miettinyt jatkosuunnitelmia tulevalle työuralleen. Hän on koulutukseltaan laitoshuoltaja ja suurtalouskokki.

– Tähän asti en ole osannut haaveillakaan palkkatyöstä. Elämää ei kannata suunnitella liian pitkälle.


Minnan ja Mian työhönvalmennussuhde jatkuu normaalisti.

– Työhönvalmennus on aikarajatonta, eikä se katkea, kun henkilö työllistyy. Joitakin asiakkaita tavataan tarpeesta riippuen useammin, joitakin harvemmin, Minna sanoo.

Petteri Aspelund kannustaa yrittäjiä ottamaan asioista selvää ja katsomaan kaikki kortit, mikäli kehitysvammaisen henkilön palkkaaminen yhtään kiinnostaa. Samoin Mian mielestä kehitysvammaistenkin kannattaa lähteä kokeilemaan.
 

Uutisarkisto