Oranssi Unelma -nimistä käsityöliikettä pyörittävän artesaani Tuula Espon ei tarvinnut kauan miettiä, tarjoaisiko Leni Moilaselle mahdollisuuden avotyöhön yrityksessään.
Haastattelijaa vastassa aamukahdeksalta ompelimo Oranssin Unelman edustalla on hymyileväinen Leni Moilanen yhdessä Sotekin työhönvalmentaja Helena Kuusiston kanssa. Leni on aloittamassa viidennen työpäivänsä Oranssissa Unelmassa, ja on silminnähden tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja avotyöpaikkaansa. Kohta liikkeen ovi aukeaa ja ovenraosta kurkistaa itse yrittäjä, Tuula Espo, ja päästää meidät sisään.
Leni on noin puolentoista kuukauden mittaisella avotyöjaksolla Oranssissa Unelmassa, ja jutun kirjoittamishetkellä tiedossa on, että kyseinen avotyöjakso jatkuu syyskuun loppuun. Hän on töissä kolmena päivänä viikossa, neljä tuntia kerrallaan.
Oranssi Unelma on ompelimo, jossa tarjotaan lisäpalveluina painatuksia ja brodeerauksia. Asiakkaiden kanssa yhdessä Tuula Espo voi myös suunnitella esimerkiksi erilaisia vaatteiden tuunauksia, korjauksia ja mittatilausompelua. Liiketila toimii myös Tuulan tekemien käsityötuotteiden myymälänä.
‒Asiakas tuo idean ja täällä ruvetaan kehittämään, että miten se jalostetaan. Annan kaikkia vaihtoehtoja, mitä voidaan tehdä, Tuula kertoo.
Ruotsinsalmenkadulla, Kotkassa, sijaitseva ompelimo palvelee niin yksityis- kuin yritysasiakkaita. Ennen Kotkaa Tuulan yritys toimi seitsemän vuotta Haminassa, jossa hän itse asuu, mutta kuluvan vuoden kesällä yritys muutti isompiin tiloihin Kotkaan ja avasi ovensa uusissa tiloissa heinäkuun puolivälissä.
Vasemmalta: työhönvalmentaja Helena Kuusisto, avotyöntekijä Leni Moilanen ja yrittäjä Tuula Espo.
Koko ikänsä ommellut ja omien sanojensa mukaan kangaspuiden alla kasvanut, Kuopiosta kotoisin oleva Tuula on koulutukseltaan pukuompelija ja vaatetusartesaani. Tie käsityöalan yrittäjäksi ei ole ollut suoraviivainen. Pukuompelijakoulun viimeisenä opiskeluvuotena saatu reumadiagnoosi kaatoi ompeluun ja yrittäjyyteen liittyvät haaveet kerta heitolla. Reilut kymmenen vuotta hän yritti tehdä kaikkea muuta kuin käsityöalaan liittyvää työtä ja opiskella eri aloja. Mikään niistä ei kuitenkaan tuntunut omalta.
Kotkassa ICT-asentajaksi opiskellessaan terveysongelmat nostivat jälleen päätään, mikä johti sairauslomaan. Paluu kouluun sairausloman jälkeen tuntui vaikealta.
‒En päässyt kärryille ja tuntui, että olin ihan väärässä paikassa. Aloin selata Ekamin koulutuksia ja sieltä tuli vastaan vaatetusartesaani. Oltiin miehen kanssa muutettu juuri Kotkasta Haminaan ja se koulutus oli Haminassa. Tuntui, että se oli merkki taivaalta, että mene sinne ja herätä se ompelija sieltä. Puolitoista vuotta kävin vaatetusartesaanikoulua ja sen jälkeen lähdin saman tien yrittäjäksi, enkä ole katunut päivääkään. Joskus pitää mennä kiertotietä onneen, Tuula toteaa.
Ennen nykyisen avotyöjakson alkamista Leni oli pohtinut erilaisia työmahdollisuuksia ja käynyt esimerkiksi tutustumassa kierrätysmyymälä Goodwill Karhulan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Hän itse huomasi Ruotsinsalmenkadulle ilmestyneet ompelimon kyltit ikkunassa ja ajatteli, että tässä voisi olla hänelle sopiva paikka, kun artesaanialan koulutuskin löytyy. Leni ja työhönvalmentaja Helena Kuusisto astelivat elokuun alussa sisään Oranssiin Unelmaan ja kysyivät avotyöpaikkaa Tuulalta.
‒Mietin, että mitäs minä tässä voin hävitä. En mitään, joten ei kun tänne vaan, Tuula sanoo.
Tapaamisesta seuraavalla viikolla Lenin avotyöjakso ompelimossa alkoi, ja hän aloitti sen iloisin ja positiivisin mielin. Myös jännitystä oli mukana.
Leni on valmistunut artesaaniksi viitisentoista vuotta sitten, joten alan koukeroita ei tarvinnut lähteä perusteista asti hänelle avaamaan, vaikka hän ei valmistumisensa jälkeen olekaan tehnyt käsityöalan töitä. Tuula näkee, että Lenillä on selvästi taitoa ja alan osaamista, joka vain pitää valjastaa, ja palauttaa mieleen entuudestaan tuttuja asioita. Myös asenne Lenillä on Tuulan mukaan kohdallaan.
‒Tämä on kivaa, saa tehdä porukalla. Käsityöt rentouttaa. Kun saa tehdä luovia asioita, siitä tulee mukava olo, itselle ja kaikille muillekin. Siitä tulee onnistumisen ja voimaantumisen fiilistä, ja varmasti vaikuttaa jaksamiseen ja mielenterveyteen. Minusta se on erinomainen tapa kuntoutua, Tuula pohtii.
Oranssi Unelma -käsityöliikkeen yrittäjä Tuula Espo.
Työhönvalmentaja Helena Kuusisto tukee sekä Leniä että Tuulaa avotyöjakson aikana, jotta jakso olisi molemmin puolin mahdollisimman onnistunut ja antoisa.
Jaksolla edetään pienin askelin harjoitellen erilaisia asioita, ja helpommista ja yksinkertaisemmista töistä siirrytään isompiin ja vaativampiin. Leni aloitti artesaanitaitojensa aktivoimisen tekemällä mielikuvituksellisen, pienen pehmolelun, joka suloisuudessaan muistuttaa jotakin dinosauruksen ja koiran väliltä. Lisäksi hän on tehnyt painatukset omista kuvistaan muutamaan paitaansa. Seuraavana työpöydällä on vuoritetun matkapussukan tekeminen.
Erilaisia pieniä tuotteita tekemällä voi harjoitella ompelua ja palautella mieleen opiskeluiden aikana opittuja asioita. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista, että Leni valmistaa tuotteita myös myyntiin Oranssin Unelman hyllyille.
Parasta Lenin mukaan nykyisessä työssä on itse tekeminen.
‒Huomaan, että haluan tehdä. Saa omaa luovuutta käyttää tosi paljon. Olen käsityötekemistä ja taidetta rakastava ihminen, ja tämä on sytyttänyt jotain uudelleen, Leni sanoo.
Tuula antaa Lenin tehdä ja kokeilla omassa tahdissa, eikä tarjoa heti valmiita vastauksia, vaan Lenillä on vapaus ensin itse miettiä, miten jokin asia pitäisi tehdä.
Ideat siitä, mitä seuraavaksi voisi töissä tehdä, pyörivät Lenillä mielessä vapaa-ajallakin ja hän kirjaa niitä muistiin. Ja niitä on paljon. Hän sanoo jo muutaman päivän aikana oppineensa pieniä ompeluun liittyviä nippeliasioita, jotka helpottavat tekemistä, yhtenä esimerkkinä ompelijansolmu.
‒Heti ensimmäisellä tapaamisella, kun tultiin tänne kysymään avotyöpaikkaa, minulle tuli olo, että jaetaan samoja arvoja, mistä tiesi, että tämä on hyvä paikka. Tärkeimpänä ihmisen arvostaminen, mikä meidän toiminnassamme on tärkeää, se tuli Tuulankin puheista heti selväksi. Tämä teki vaikutuksen, työhönvalmentaja Helena iloitsee.
‒Joo, ei ketään laiteta mihinkään nurkkaan täällä, kaikki on samalla viivalla taustasta huolimatta, yrittäjä sanoo.
Tuulalla ei ole aiemmin ollut yrityksessään avotyöntekijöitä tai vaikkapa työkokeilijoita. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi aiemmat pienet työtilat, joissa useamman ihmisen oli hankala työskennellä yhtä aikaa.
Leni Moilasen käsissä on yksi hänen harjoitustyönsä, jonka hän on Oranssissa Unelmassa tehnyt.
Tuulan mielestä Leni on sopeutunut paikkaan ja tehtäviin todella nopeasti.
‒Minun mielestä menee tosi hyvin. Tällä viikolla on ihan eri Leni tullut töihin. Itseluottamusta on ollut askelissa paljon enemmän. Olen koittanut kehua joka ikisessä käänteessä, kun jotain hyvää tapahtuu, että tulee sitä ”vitsit, mä osaan” -tunnetta, Tuula sanoo.
Myös Leni itse on sitä mieltä, että jo näiden muutaman ensimmäisen työpäivän aikana itseluottamusta on tullut lisää ja alkujännitys on hälventynyt. Itseluottamuksen kasvattaminen oli myös sovittu yhdeksi avotyöjakson tavoitteeksi.
‒Tekee kyllä ihan älyttömän hyvää, että on oman alan töissä, Leni hymyilee.
Helena kuvailee, että tämä avotyöjakso on osa perustusten luomista: itsevarmuuden ja oman hyvinvoinnin lisäämistä ja peruspalikoiden kuntoon laittamista, minkä jälkeen pääsee rakentamaan jatkoa.
Kaikki osapuolet toteavat ensimmäisten työpäivien lähteneen sujumaan hyvin.
Helena työhönvalmentajan roolissa vaihtaa tasaisin väliajoin sekä avotyöntekijän että työnantajan kanssa kuulumisia avotyöjakson aikana. Ensimmäisen työviikon jälkeen Leni, Tuula ja Helena kokoontuivat yhdessä juttelemaan siitä, mitkä asiat ovat onnistuneet ja mitä voisi kehittää. Helena on onnellinen avoimesta kommunikaatiosta, joka heidän välillään vallitsee.
‒Minusta se auttaa kehittymään ja löytämään niitä omia polkuja. Ja Tuulalta Lenille uutena ihmisenä ja tämän alan osaajana on tullut tosi arvokkaita havaintoja, Helena kiittelee.
‒Jos minä olen suu supussa, niin eihän se auta ketään, Tuula sanoo.
Leniä kiinnostaisi opiskella mahdollisesti lisää käsityöalaa tai yrittäjyyttä. Myös aikuislukio ja lähihoitajaopinnot välähtävät keskusteluissa. Opiskeluiden suunta vaatii vielä pohtimista ja sopivan ajankohdan määrittämistä.
Se, minne Leni suuntaa Oranssin Unelman avotyöjakson jälkeen, on siis vielä avoinna. Kuitenkin Lenillä on jo nyt tunne, että asiat ovat viime aikoina lähteneet sujumaan paremmin.
Tuula kannustaa ehdottomasti myös muita yrittäjiä alasta riippumatta kokeilemaan avotyöpaikan tarjoamista sitä kaipaavalle henkilölle.
‒Kyllä se antaa molemmin puolin. Ei aina pidä ajatella omaa rahapussia. Toivoisin, että annettaisiin mahdollisuuksia erilaisille ihmisille paljon enemmän. Kaikissa ihmisissä on se oma potentiaali, kun he vain löytää sen, Tuula sanoo.
Tuula toteaa, että yrittäjällä on myös vapauksia: jos tuntuu, että tekijä ei sovellu paikkaan tai kemiat eivät kohtaa, voi jakson päättää hyvillä mielin.
‒Ei tarvitse ottaa stressiä, tämä on kokeilu molemmin puolin. Leni saa täällä tehdä ja toteuttaa omaa osaamistaan ja kehittää sitä tällä taidolla, mitä minä pystyn täällä antamaan. Olisi kiva, jos muutkin yrittäjät pystyisivät tähän samaan, ettei aina katsottaisi vain niitä numeroita. Minun mielestä tämä on yrittäjälle tosi hyvä! Ei ole riskiä ja voi löytää niin hyvän tyypin. Kun saa vain ne kemiat ja oikean ihmisen oikeaan paikkaan, Tuula kiteyttää.