Ajankohtaista

Kulttuurihyvinvointia leikin, luovuuden, liikunnan ja luonnon voimin

Kulttuurihyvinvointia leikin, luovuuden, liikunnan ja luonnon voimin

Keijo Kumannon aikaisempi blogiteksti käsitteli kulttuurin käsitystä leikin, luovuuden, liikunnan ja luonnon viitekehyksissä. Nyt hän kertoo esimerkkejä siitä, miten näiden käsitteiden luovalla sekoittamisella päästään kulttuurihyvinvointiin.

Kulttuurihyvinvointi on suhteellisen uusi käsite, mutta esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulussa on jo ehditty saada paljon hyvää aikaan Anna-Mari Rosenlöfin johdolla. Tavoitteena on vahvistaa eri taiteenalojen sekä terveys- ja hyvinvointialojen moniammatillista yhteistyötä.

Kulttuurihyvinvointia on kyllä toisaalta ollut aina, mutta nyt se pitää ”keksiä” uudelleen ihmiskunnan vieraannuttua luonnosta, luonnollisesta liikunnasta, leikkimisestä ja jopa toisten ihmisten kohtaamisesta. Ennen on tehty kalliopiirroksia, harrastettu runonlaulantaa, kylien – ja myös kaupunkien – nuoret 15–25-vuotiaat ovat leikkineet ja laulaneet keskenään, on tehty käsitöitä ja muuta fyysistä työtä.

On tultu siihen, että ihmisen luovuus typistetään pieniin muotteihin jo lapsena ja siitä seuraa aiemmin mainitsemani vieraantuminen. Siksipä sisäisen luovuuden avaaminen leikin, liikunnan ja luonnon avulla on hohtava polku kulttuurihyvinvointiin!

Luonnon kuvaaminen johti videokuunnelmaan

Esimerkkinä käytän yhden Resiina-ryhmäni kulttuurillista tuotosta. Kaikki alkoi siitä, kun oli uuden ryhmän ryhmäytymisharjoitusten jakso ja lähdimme tutustumaan toisiimme luontokävelyn ja juttelun merkeissä. Oli tavattoman kaunis aurinkoinen syyspäivä ja joku otti spontaanisti kuvan jostain kauniista kohteesta ja kohta joku toinenkin teki samoin. Keskustelu keskittyi kunkin omaan luontosuhteeseen ja lapsuusmuistoihin luonnosta. Päätin, että jokainen ottaa omalla kännykällään kuvia itselle tärkeistä ja omasta mielestään kauniista asioista tuon luontokävelyn aikana.

Kun pääsimme sisälle ryhmätilaan, koostimme kuvat tietokoneelle ja jollekin tuli mieleen kuvia katsellessa, että tässähän on tarina! Niinpä leikimme tällä tarina-ajatuksella ja kehittelimme sitä vähän joka suuntaan. Ryhmäläiset tutustuivat tarinaa keksiessä toisiinsa, saivat sanoa omia mielipiteitään, saivat mielipiteilleen hyväksyntää, saivat pieniä onnistumisia ja välillä remakankin naurun siivittäminä muodostuivat ryhmäksi.

Seuraavana ryhmäpäivänä lähes jokaisella oli lisää hyviä ideoita tarinaa varten, joita työstimmekin heti aamusta ahkerasti. Joku oli jopa innostunut lähteä iltakävelylle luontoon ottamaan muutaman lisäkuvan. Kuvia katsellessamme ja tarinaa miettiessämme päätimme tehdä tuotoksen videokuunnelman muotoon. Tämä formaatti vaati kaikkien mielestä hieman lisää sisältöä. Mieleen tuli runot. Etsimme verkosta runoja, jotka sopisivat kuvien aiheisiin ja yksi ryhmäläinen kirjoitti jopa omia runoja, hyviä sellaisia. Koska kirjoitettu teksti näytti kuvien välissä aikamoisen tökeröltä, päätimme lukea runot tallenteelle ja tämä toiminta vaati tietysti harjoittelua…Ja taas saimme mukavaa naurunkikatuksellista toimintaa yhdessä. Runojen äänityssessiot olivat kaikille uutta ja jännittävää ja kauhisteltiin sitä, miltä oma ääni kuulostaa äänitettynä. Mutta ei siinä vielä kaikki – ryhmäläisten itsetunto ja rohkeus oli kehittynyt kohisten positiiviseen suuntaan ja nälkä kasvoi syödessä. Niinpä päätimme lisätä videoomme vielä äänitehosteet: meritaistelun, lintujen, tuulen, meren ja muiden sellaisten ääniä. Videoeditointiin erikoistunut kollegani auttoi editoinnissa ja vihdoin hieno tuotoksemme kuvineen, runoineen ja kaikkine äänineen oli valmis videokuunnelma.

Oli hienoa seurata, miten ryhmäläiset ylpeinä kehuivat toisiaan suorituksista valmista videota katsellessa ja vielä hienompaa oli kuunnella niitä iloisia ja riemukkaita muistoja produktion tekemisen taipaleelta. Ikimuistoisia hetkiä ja niin tärkeää yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja omakuvan paranemista.

Kun avaamme tämän prokkiksen auki kulttuurihyvinvointipöydälle, niin mitä näemme?

  • Luonnosta ja sen antimista kaikki lähti liikkeelle
  • Liikunta sai lisää merkitystä, ei vain paikasta toiseen siirtymistä
  • Leikkiminen ja leikkimielisyys loivat yhteyttä ja avasivat mielikuvitusta
  • Luovuus ja luova ajatteleminen sitoivat kaikki palaset yhteen
  • Usko ja luottamus omiin kykyihin ja osaamiseen kasvoivat
  • Ilo, nauru ja hyväksyntä olivat mukana elämässä
  • Oli solmittu uusia ystävyyssuhteita
  • Jokaisen suhde kulttuuri-sanaan oli muuttunut positiivisemmaksi

Kulttuurihyvinvointi on todella tärkeä osa elämää ihmisen statuksesta riippumatta, mutta kuntoutujaryhmille äärimmäisen tarpeellinen työkalu. On vain muistettava, että kulttuurin ei tarvitse olla mitään suurta tai taiteellista, vaan tärkeintä on napata siitä pursuavia aiheita ja keskittyä niihin, vaikka ihan pieneen ja yksittäiseen, ja päästää oman sisäisen lapsen luovuus ja leikkisyys irti.

Keijo Kumanto
Projektityöntekijä
Resiina-hanke

Tämä kirjoitus on toinen osa aiheesta kulttuurin keinot yksilö- ja ryhmävalmennuksessa. Ensimmäinen osa on luettavissa TÄÄLLÄ.

Jaa tämä julkaisu:
Jätä kommentti