Mi Mi on tutustunut Sotekiin niin työharjoittelijan, kesätyöntekijän kuin tulkinkin vinkkelistä

Ajankohtaista

Mi Mi on tutustunut Sotekiin niin työharjoittelijan, kesätyöntekijän kuin tulkinkin vinkkelistä

Mi Mi on tutustunut Sotekiin niin työharjoittelijan, kesätyöntekijän kuin tulkinkin vinkkelistä
Mi Mi Htay Khaing

Mi Mi Htay Khaingin polku Sotekilla on ollut monitahoinen. Tässä hänen tarinansa.

22-vuotias Mi Mi Htay Khaing tutustui Sotekiin ensimmäisen kerran toimiessaan vuonna 2016 vanhempiensa tulkkina, kun nämä olivat alkuhaastattelussa Sotekin palveluihin hakeutumista varten. Nyt hän on suorittanut sosionomiopiskeluihinsa kuuluvan työharjoittelun Sotekilla.

Arakanissa (Myanmar) syntynyt Mi Mi on tullut Thaimaan pakolaisleirin kautta Suomeen vuonna 2008, jolloin hän oli 10-vuotias.

–Se oli uuteen maailmaan tutustumista. Olin iloinen, kun pääsimme parempaan paikkaan ja siitä oli hyvä fiilis, Mi Mi hymyilee.

Mi Min isä sai Sotekin alkuhaastattelun jälkeen paikan Sotekin kokoonpano-osaston työtoiminnasta. Mi Min etsiessä töitä kesälle 2016 hänen isänsä vinkkasi, että kokoonpanossa saattaisi olla kesätöitä tarjolla.

–Olin yhteydessä Sotekiin ja pääsin töihin.

Siitä lähtien hän on joka kesä tehnyt töitä kokoonpano-osastolla. Kuluvan vuoden kesänä myös hänen pikkuveljensä oli samassa paikassa töissä.

–Kokoonpanosta saa ihan hyvää työkokemusta ja pystyy olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Puhun myös toiselle pikkuveljelleni, josko hänkin hakisi sinne ensi kesäksi töihin.

Sopiva sosiaaliala

Yläkouluikäinen Mi Mi pohti, että hän haluaa tehdä työtä, jossa voi auttaa muita ihmisiä ja hän ajatteli haluavansa poliisiksi. Vanhempien tulkkina Suomessa toimiessaan Mi Mille tulivat tutuiksi niin Kela, TE-palvelut, Väylä kuin sosiaalitoimikin. Lukiossa sosionomi-sana ja -termin tarkoitus tulivat tutuiksi ja se auttoi nuorta naista näkemään, että ihmisiä voi auttaa poliisin työn lisäksi muissakin ammateissa. Lukion ammatinvalintatestit osoittivat, että sosiaaliala sopi hänelle.

–Pääsin XAMKiin opiskelemaan sosionomiksi ja tunnen soveltuvani tälle alalle. Nyt on kolmas opiskeluvuosi menossa ja yksi vuosi jäljellä.

Harjoittelija, joka toi valoa työyhteisöön

Sotek-säätiön asiakaskoordinaattori Anna-Maria Silvo toimi Mi Min työharjoittelun ohjaajana. Kun hän kuuli Mi Min opiskelevan sosiaalialaa, hän toivotti tämän tervetulleeksi työharjoitteluun Sotekille, mikäli tarvitsisi harjoittelupaikkaa. Työharjoittelu Sotekilla alkoi kuluvan vuoden syyskuun alussa ja päättyi lokakuun loppupuolella.

–Mi Mi toi valoa koko meidän työryhmään. Hän on tarkkasilmäinen, oma-aloitteinen nuori. Harjoittelupaikkana meidän työyksikkömme on monitahoinen ja ei helpoin ensimmäisinä harjoittelupaikkoina, mutta Mi Mi omaksui asiat hyvin, Anna-Maria Silvo kuvailee.

Harjoittelunsa aikana Mi Mi muun muassa oli ammattilaisten mukana asiakashaastatteluissa ja -arvioinneissa sekä kuntouttavan työtoiminnan ryhmäpalveluissa, tutustui yksilövalmentajien käyttämiin työmenetelmiin sekä asiakkaisiin ja heille tarjottavaan työtoimintaan, ja oli asiakkaiden rinnalla työtoiminnassa tekemässä muun muassa kasvomaskeja, kestokasseja sekä purku- ja lajittelutehtäviä.

–Nyt olen nähnyt Sotekin erilaisessa roolissa ja se on mielenkiintoista. Olen tykännyt olla täällä harjoittelussa ja tutustunut erilaisiin ihmisiin. Harkka-aika on tuntunut niin lyhyeltä, Mi Mi sanoo haikeutta äänessään.

Näkökulma avartui

Mi Min pääasiallinen harjoittelupaikka oli Femmassa, mutta hän tutustui myös Karhulan Goodwill®-myymälään sekä Sunilan ja Nelosen toimipisteisiin kuin myös Hallintoon. Hän kertoo saavuttaneensa harjoittelulleen asetetut tavoitteet.

–Otan vastaan kaiken palautteen ja kehitän itseäni. Yksi harjoitteluni tavoitteista oli tutustua siihen, millaisia asiakkaita tänne vastaanotetaan. Kesäkuussa en olisi vielä tiennyt, mutta nyt tiedän.

Mi Min mukaan parasta harjoittelussa on ollut ammattilaisten työn näkeminen sekä monenlaisiin asiakkaisiin tutustuminen ja heidän kanssaan vuorovaikutuksessa oleminen, ja sitä kautta oman näkökulman avartuminen. Näiden asioiden lisäksi parasta antia on ollut säätiön henkilökuntaan sekä heidän ja asiakkaiden verkostoihin tutustuminen.

–Täällä kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti, ja autetaan tarpeen mukaan.

Omaksi haasteen paikakseen harjoittelussa Mi Mi nimeää asiakkaiden havainnoinnin, koska siitä hänellä ei vielä ole suuremmin kokemusta. Myös rohkaistuminen vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa vei aluksi aikaa.

–Havainnointi on vaikeaa etenkin, kun näen kaiken aina niin positiivisena. Nyt uusiin ihmisiin tutustuminen ei enää jännitä. Pitää katsoa ja havainnoida, jotta osaa olla tietyn asiakkaan kanssa oikealla tavalla. Pelkäsin, että teen jotakin väärin tai en osaa olla asiakkaiden kanssa, mutta sitten huomasin, että osaanhan minä. Käytännön ja kokemusten kautta oppii parhaiten.

Tulevaisuuden työ pohdinnassa

Lapsista pitävä Mi Mi oli alun perin ajatellut suuntaavansa töihin päiväkotimaailmaan, mutta harjoittelun myötä näkökulma on laajentunut. Se on saanut hänet pohtimaan, että työ aikuistenkin parissa voisi olla mahdollinen.

–Haluaisin joko lastentarhanopettajaksi tai sitten sosionomin pätevyydellä tällaiseen työhön, jossa olin harjoittelussa. Ehkä ensin voisin aloittaa jostakin helpommasta ja kokemuksen myötä siirtyä vaativampiin töihin.

Jaa tämä julkaisu:
Jätä kommentti