Sotekin vuosi 2015

25-vuotiaan Laura Paavolan polku johti Sotekille keväällä 2015. Laura ehti olla muutaman vuoden kotona kahden pienen lapsen kanssa, kunnes veri alkoi vetää takaisin töihin.

Laura opiskeli laivakokiksi Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa vuosina 2006−2009.

– Ennen halusin lastentarhanopettajaksi, mutta en enää. Tykkäsin laivakokkikoulusta ja kiinnostus ruoanlaittoa kohtaan heräsi koulussa, Laura sanoo.

Valmistuttuaan keväällä 2009 Laura ehti etsiä töitä noin kuukauden verran, kunnes työpaikka löytyi omien verkostojen avulla Kymijoen Ravintopalveluilta, jossa hän työskenteli kylmäkkönä määräaikaisesti kolmisen vuotta.

– Työskentelin pääsääntöisesti Karhulan sairaalassa. Vuonna 2012 Jylpylle perustettiin keskuskeittiö, josta olisin saanut vuorotteluvapaan sijaisuuden. Keskuskeittiö ei paikkana kiehtonut ja tulin samoihin aikoihin raskaaksi, joten en ottanut paikkaa vastaan.

Vuodet 2012−2014 Laura vietti kotona kahden lapsen kanssa.

– Sitten en jaksanut olla enää kotona ja aloin hakea oman alan töitä. Laitoin hakemuksen melkein kaikkiin mahdollisiin kahviloihin ja ravintoloihin Kotkassa. Yhteen paikkaan pääsin haastatteluun.

Entuudestaan Laura tiesi Sotekin toiminnasta ainoastaan Goodwill®-kierrätysmyymälät. Etsiessään töitä hän löysi netin kautta lisää tietoa Sotekista ja keskusteli TE-toimiston nuorten palveluiden virkailijan kanssa mahdollisuudesta osallistua Sotekin tarjoamiin palveluihin. Ensimmäinen yhteyshenkilö säätiössä oli Avain Askel -projektin päällikkö Katri Arvila.

– Menin tapaamaan Katria ja hän otti yhteyttä Anuun (Lallukka). Olisin halunnut Kahvila Limeen, mutta Anu ehdotti LounasKahvila Limeä, koska se oli enemmän oman alani hommaa.

Muutaman päivän kuluttua Katrin tapaamisesta Laura meni LounasKahvila Limeen tapaamaan Anu Lallukkaa, joka on Sotekin Lime-kahviloiden vastaava työvalmentaja. Parin viikon päästä tapaamisesta alkoi työkokeilu LounasKahvila Limessä.

Omalla työllä ja taidoilla eteenpäin

LounasKahvilan työvalmentaja Kirsi Sinikannas oli jäämässä vuorotteluvapaalle joulukuussa 2015, joten hänen tilalleen tarvittiin sijainen. Anu Lallukka ehdotti sijaiseksi talon tavat tuntevaa Lauraa ja ehdotuksesta tuli totta. Lauran työkokeilu päättyi marraskuussa 2015 ja sijaisuus alkoi saman tien työkokeilun päättymisen jälkeen. Nykyinen sopimus on voimassa joulukuuhun 2016 saakka.

– Lauran tapaus on täydellinen tarina siitä, miten jatkopolun pitäisi rakentua, edistystä on tapahtunut koko ajan. Lauralla oli ammatti Sotekille tullessaan ja hän halusi päästä töihin. Hänelle löydettiin oikea-aikaisesti oikea työkokeilupaikka, jossa hän on näyttänyt taitonsa ja päässyt sitä kautta etenemään sekä kehittämään itseään ja taitojaan. Hän on omalla työllä ja persoonalla luonut työpaikkansa Sotekilla, Katri Arvila sanoo.

Katrin mukaan lopullisen taidonnäytteensä Laura antoi elokuussa 2015, jolloin hän vastasi Kotkan Koskenäyräälle viisipäiväiselle harjoitteluleirille tulleiden Olarin voimistelijoiden leiriruokien suunnittelusta ja valmistuksesta. Voimistelijoita oli leirillä yhteensä kuusikymmentä.

Erilaiset ihmiset ovat työn suola

Laura työskentelee LounasKahvila Limessä työvalmentajana. Hänen päätehtävänsä on asiakastyöntekijöiden valmennus ja ohjaus. Hän huolehtii siitä, että jokainen työntekijä tekee, mitä pitää. Katri Arvilan mielestä Laura soveltuu nykyiseen työhönsä hyvin, koska hän on persoonana ohjaava ja toiset huomioon ottava.

– Ruoanvalmistukseen osallistun jonkin verran ja mikään ruoka ei mene esille ennen kuin olen maistanut sitä. Teen myös ruoka-ainehankinnat sekä ruokalistat. Tehtävänäni on pitää langat käsissä ja huolehtia kokonaiskuvasta, Laura sanoo.

Hän viihtyy työssään, vaikkakaan haasteilta ei voi aina välttyä. Esimerkiksi sopivan ruokamäärän tekeminen on asia, jota täytyy miettiä tarkkaan päivittäin, jotta ruoka ei lopu kesken tai ettei sitä tehdä liikaa. Välillä kommunikaatio asiakastyöntekijöiden kanssa aiheuttaa haasteita.

– Heille pitää sanoa asioista tiukasti, mutta ei kuitenkaan liian tiukasti, kultaisen keskitien löytäminen on haastavaa. Pitää myös miettiä, mitä suustaan päästään.

Oman työnsä parhaiksi puoliksi Laura luettelee erilaiset ihmiset ja sen, että heidän kanssaan pystyy tulemaan toimeen.

– Täällä on ihmisiä joka lähtöön ja sen yksi iso syy, miksi olen viihtynyt täällä ja halunnut jäädä tänne töihin.

Laura toteaa, että työskentely Sotekilla on kasvattanut henkisesti, ja hän kokee kahvila- ja ravintola-alan omakseen.

– On sellainen fiilis, että voisin jatkaa Limessä vielä nykyisen sopimuksen jälkeenkin, jos se on mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, niin sitten haluaisin töihin johonkin pieneen kodikkaaseen kahvilaan, jossa pääsisi esimerkiksi leipomaan ja tekemään asiakaspalvelutyötä, eli samantyyppiseen paikkaan kuin Lime.

Turvapaikanhakija Aladji Abdoulaye Diallo saapui yksin Suomeen Guineasta syyskuussa 2014. Aktiivinen ja positiivinen nuori mies osallistui syksyllä 2015 Sotekin järjestämälle Tulevaan!-kurssille, josta hän löysi uusia ystäviä ja vahvisti suomen kielen taitoaan.

– Tulevaan!-kurssi on todella hyvä idea. Olisi hyvä, jos olisi enemmän kursseja ja tekemistä maahanmuuttajille, 19-vuotias Abdoulaye pohtii.

Tekemisen puute vaivaa useita turvapaikanhakijoita, sillä mahdollisuudet tehdä asioita ilman oleskelulupaa ovat rajatut. Tämä on tuttua myös Abdoulayelle, joka edelleen odottaa oleskelulupapäätöstä. Hän on kuitenkin pysynyt aktiivisena ja käynyt muun muassa kolme eripituista suomen kielen kurssia. Suomi sujuukin häneltä jo huomattavan hyvin.

Seurakunnan työntekijä vinkkasi Abdoulayelle Sotekin Tulevaan!-kurssista ja antoi kurssiesitteen. Abdoulayen sosiaalityöntekijä otti yhteyttä Tulevaan!-projektin päällikköön, Tomi Rossiin, jonka kautta kurssipaikka järjestyi.

Kurssilta eväitä elämänhallintaan

Tulevaan!-projekti pyörähti käyntiin alkuvuodesta 2015. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman Tulevaan!-projektin päämääränä on edistää maahanmuuttajataustaisten nuorten miesten voimaantumista ja toimintamahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistamalla heidän toimintakykyään yksilö- ja ryhmäohjauksen avulla. Projektin kohderyhmänä ovat 17–29-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset miehet, joiden kotouttamissuunnitelman mukaiset toimenpiteet ovat päättyneet tai päättymässä, tai jotka muusta syystä tarvitsevat tukea arjen eri osa-alueilla. Projekti kestää vuoden 2017 loppuun.

Projektin puitteissa järjestetään 15 viikkoa kestäviä kursseja, joilla käydään läpi sekä harjoitellaan arjen ja elämänhallintaa eri teemojen kautta. Jokaisella kurssiviikolla on oma teemansa, joita ovat muun muassa koti ja kodinhoito, terveys ja liikunta, tietotekniikka, koulutus ja työ sekä kulttuuri. Kerran viikossa ryhmä käy liikkumassa ja tekee ruokaa. Abdoulaye oli mukana ensimmäisellä kurssilla, joka järjestettiin 7.9.—18.12.2015.

– Suomen kieleni on parantunut kurssilla ja olen oppinut kaikkea, mitä tarvitaan kotoutumiseen Suomessa, miten hoidetaan koti, vuokranmaksu, pankkitili, mitä suomalaiset syövät ja miten elävät. Suomessa elämä on hyvää. Ihmiset ovat vähän hiljaisia. Juttelin bussipysäkillä yhden miehen kanssa ja hän kertoi, että vaikka suomalaiset eivät puhu ulkomaalaisille, niin se ei tarkoita, että he vihaisivat näitä, vaan suomalaiset ovat samanlaisia vieraille suomalaisillekin. Kun heihin ystävystyy, niin sitten juttu lentää.

Hän sai kurssilta hyviä ystäviä.

– Siellä oltiin kuin perhe ja keskusteltiin ongelmista ja kaikesta muustakin.

Afganistanilaisesta Hakimista tuli kurssin aikana Abdoulayen paras ystävä.

– Ei ole päivää, jolloin emme puhuisi Hakimin kanssa. Meillä on paljon yhteisiä projekteja, esimerkiksi lyhytelokuva on suunnitteilla. Hänen kanssaan opin paljon asioita. Puhumme hänen kanssaan vain suomea ja korjaamme toistemme kielivirheitä. Olen muidenkin kurssilla olleiden kanssa yhteydessä.

Abdoulaye kiittää Tulevaan!-projektin vetäjiä Tomi Rossia ja Mari Palmrothia.

– He ovat hyviä ja mukavia ihmisiä. Olemme edelleen yhteydessä ja he neuvovat ongelmissa. Heidän kanssaan on kiva olla, heille voi kertoa mitä vain ja he kannustavat. He ovat hyväsydämisiä ja aina kun tapaamme, niin unohdan kaikki ongelmat.

Tärkein seuraava etappi: oleskelulupa

Tulevaan!-kurssin päätyttyä Abdoulaye pääsi kahden kuukauden mittaiseen harjoitteluun Kotkan Valokuvakeskukseen. Harjoittelupaikka järjestyi vastaanottokeskuksen ohjaajan avulla ja harjoittelu alkoi tammikuussa 2016.

– Olen viihtynyt harjoittelussa ja siellä on hyviä ihmisiä.

Abdoulayen työtehtäviin kuuluu asiakkaiden palvelu ja opastus näyttelytilassa sekä näyttelyjen pystytys ja purkaminen. Asiakaspalvelutyössä suomen kielen taito kohentuu kaiken aikaa. Myös harrastusten kautta hän saa harjaannutettua kielitaitoaan. Abdoulaye harrastaa sählyä ja jalkapalloa ja tekee vapaaehtoistyötä Suomen Punaisen Ristin ensiapuryhmässä. SPR:n toimintaan hän pääsi mukaan Mari Palmrothin avustuksella.

Kun Abdoulaye miettii, mikä Suomessa on parasta, tulee hänelle ensimmäisenä mieleen koulutus.

– Elämässä on tosi tärkeää saada koulutus ja täällä siitä ei tarvitse maksaa. Kotimaassani koulut maksavat ja vaikka olisi fiksukin, niin monilla ei ole mahdollisuutta koulutukseen.

Lentokoneista ja niiden tekniikasta, autonkorjauksesta, tietotekniikasta ja kaikenlaisesta muustakin tekniikasta kiinnostunut Abdoulaye haluaisi tulevaisuudessa työskennellä lentäjänä tai lentokonemekaanikkona.

– Katson kotona Youtubesta videoita lentokoneista ja niiden ongelmista. Haluan aina oppia uutta.

Abdoulaye on etsinyt yhdessä seurakunnan työntekijän kanssa sopivia opiskelupaikkoja. Lentokonetekniikkaa pääsisi opiskelemaan Mänttä-Vilppulassa, jonne he ovat kaavailleet laittavansa hakemuksen.

– Ensimmäinen ja tärkein asia on saada oleskelulupa. Jos saan sen pian, niin voin aloittaa opiskelun. En ajattele, että kun jotkut tutut ovat saaneet oleskeluluvan, niin minunkin pitää saada, vaan odotan ja toivon parasta.

Kati Keskitalon, 32, tie Sotekilla on kulkenut kuntouttavan työtoiminnan kautta oppisopimuskoulutukseen.

Kati Keskitalo työskentelee kierrätysmyymälätyöntekijänä Sotekin Goodwill Karhula -kierrätysmyymälässä oppisopimuksella. Hänen työtehtävänsä keskittyvät pääsääntöisesti myymälän puolelle ja hänen vastuualueinaan ovat vaateosasto sekä kassanhoito. Asiakaspalvelu, myymälän siisteydestä huolehtiminen ja yleisilmeen ylläpitäminen ovat myös keskeisiä työtehtäviä. Puolentoista vuoden oppisopimuskoulutus alkoi tammikuun 2016 alussa ja sitä ennen Kati ehti olla Sotekin kuntouttavassa työtoiminnassa liki puolitoista vuotta.

– Olen vuoden 2014 elokuussa tullut Sotekille kuntouttavaan työtoimintaan kierrätysmyymälään. Työkkärin kanssa yhdessä mietittiin vaihtoehtoja, että mitä seuraavaksi. Goodwill Karhula on lähellä kotiani, mikä oli suuri kriteeri. Työkkäri ei osoittanut tiettyä paikkaa, vaan itse sain päättää, Kati sanoo.

Sijainti, Sotekilla palkkatukityössä olleen ystävän suositukset sekä kiinnostus paikkaa kohtaan saivat hänet valitsemaan Sotekin.

Ennen Sotekia Kati on tehnyt muun muassa erilaisia määräaikaisia töitä kaupan alalla sekä toiminut henkilökohtaisena avustajana. Lisäksi hän on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa Kotkan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä, jolloin hän opiskeli samaan aikaan Kotkan aikuislukiossa. Hän valmistui lukiosta joulukuussa 2014. Mouhijärveltä, eli nykyisestä Sastamalasta kotoisin oleva Kati muutti Kotkaan vuonna 2010.

Oppisopimuksella ammatti

Aluksi Kati oli Sotekin kuntouttavassa työtoiminnassa muutaman päivän viikossa neljä tuntia kerrallaan. Ajan mittaan työaikaa lisättiin. Sotek-säätiön kuntouttavan työtoiminnan asiakaskoordinaattori Anna-Maria Silvo on ollut Katin tukena ja auttanut häntä esimerkiksi erilaisten paperiasioiden hoitamisessa.

Kun Katin kuntouttavan työtoiminnan jakso oli loppumassa marraskuussa 2015, alettiin hänelle miettiä jatkopolkua. Ehdotus oppisopimuksesta tuli Goodwill Karhulan varastovastaava Ralf Ruotsalaiselta.

– Oppisopimuksesta oli ollut puhetta aiemminkin, mutta ei sen tarkemmin, että miten se toteutettaisiin. Yksi vaihtoehto olisi ollut palkkatukityö, mutta se ei olisi palvellut minua ja Sotekia yhtä hyvin. Minulla ei ollut ennestään ammattia ja se on kuitenkin hyvä olla. Olen aina ajatellut, että oppisopimus on minun juttuni, koulunpenkillä istuminen ei ole.

Kati suorittaa oppisopimuksella myynnin ammattitutkintoa Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa. Hän erikoistuu markkinointiin. Opintojen aikana käydään läpi esimerkiksi myymälöiden visuaalisuuteen, verkkokauppoihin, tuotetuntemukseen ja markkinointisäädöksiin liittyviä asioita. Katin ohjaajana toimii Goodwill Sotekin liiketoimintapäällikkö Tuija Korppi.

– Uskon, etten olisi voinut saada parempaa ohjaajaa, Kati sanoo.

Ote elämästä työn ja opiskelun avulla

Kati viihtyy työssään. Asiakaspalvelu ja mahdollisuus käyttää omaa luovuuttaan myymälän järjestämisessä ovat hänen mielestään työn parhaita puolia.

– Ja minut hyväksytään sellaisena kuin olen, mikä on tärkeää.

Haastavia ovat ongelmatilanteet, joissa hän ei itse osaa antaa vastausta.

– Se keneltä lähtee selvittämään ja kysymään asiaa on haastavaa. Myymälän pitäminen fiksun näköisenä on myös erittäin haasteellista.

Kati sanoo, että hän on saanut elämästä kiinni Sotekilla ollessaan. Hän kävi ennen säätiölle tuloa sekä kuntouttavan työtoiminnan aikana psykiatrian poliklinikalla keskustelemassa. Sotekilla oloaikana tarve polin keskustelutukeen väheni.

– Viime vuoden kesäkuussa oli viimeinen käyntini polilla. Olen saavuttanut henkisen tasapainon ja tasapainon elämässä muutenkin. Olen sinut itseni kanssa. Sotekilla on aina otettu huomioon tarpeeni ja lähtökohtani ja kannustettu tekemään ratkaisuja. Jos on ollut ongelmia, ne on ratkaistu, koskaan ei ole jätetty pulaan. Ja jos on ollut asiaa, niin minua on aina kuunneltu. Sotek on ollut tuki ja turva työnteossa ja tarjonnut pysyvyyttä, mikä on itselleni hirveän tärkeää.

Pysyvyys tuo Katille turvaa ja henkistä jaksamista sekä tärkeät rutiinit arkeen. Työ tarjoaa mielekästä tekemistä ja tarkoitusta elämään.

– Olen kehittynyt sosiaalisissa taidoissa huomattavasti ja oppinut tulemaan paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Hyvillä mielin eteenpäin, ehkä jopa ulkomaille töihin

Katin yksi tärkeimmistä tavoitteista on käydä nykyinen oppisopimuskoulutus loppuun ja saada tutkintopaperit käteen, mieluiten hyvillä arvosanoilla, vaikkakin tärkeintä hänen mielestään on ylipäätään opiskella ja oppia uutta. Tulevaisuudessa hän haluaisi opiskella myös venäjän kieltä. Kaupan alan lisäksi työ eläinten parissa voisi olla mahdollinen urapolku.

– Pieneläinhoitajan työ voisi kiinnostaa.

Kati haaveilee reissaamisesta, erityisesti hän haluaisi päästä katsomaan, mitä Yhdysvalloilla on tarjottavanaan. Myös ulkomailla työskentely on haaveissa ja hän on vilkuillut potentiaalisia työpaikkoja. Nainen katsoo positiivisin mielin tulevaan.

– Tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet tosi paljon positiivisempaan suuntaan. Tulevaisuudessa näyttää olevan oikeasti jotain muutakin kuin negatiivisia asioita.

Heikki Virtanen, 53, on kokenut rakennusalan ammattilainen, joka on tehnyt rakennustöitä sekä muiden leivissä että yrittäjänä. Työt ovat vieneet häntä niin Helsinkiin, Ruotsiin kuin entiseen Itä-Berliiniinkin.

Peruskoulun lisäksi kotkalainen Heikki Virtanen on käynyt ammattikoulun rakennuspuolen.

– Amiksessa koulutettiin rakennusalan moniosaajia ja meille opetettiin muun muassa kirvesmiehen ja puusepän töitä, muurausta, betonitöitä ja raudoitusta.

Ammattikoulusta valmistumisen ja armeijan jälkeen vuosina 1984–2000 Heikki teki vaihtelevasti erilaisia rakennusalan töitä maalauksesta ja muurauksesta kirvesmiehen töihin. Tuon ajan mieleenpainuvimmat työkeikat sijoittuvat Itä-Berliiniin ja Ruotsin Södertäljeen.

– Itä-Berliinin Suomen suurlähettilään virka-asuntoon oli tarkoitus rakentaa suomalainen hirsisauna, pesuhuone, tupa ja terassi, ja kirvesmies tarvitsi kaverin mukaan kakkosmieheksi. Veljeni soitti minulle ja kysyi, olisiko minulla mielenkiintoa ja mahdollisuus lähteä. Silloinen työnantajani suhtautui positiivisesti asiaan, joten pääsin lähtemään. Reissu kesti noin kaksi viikkoa ja se oli huima kokemus parikymppiselle.

Ulkomaankomennuksen jälkeen Heikin tie vei Kotkan kautta Helsinkiin pari- ja rivitalojen uudisrakentamistöihin. Vuoden 1987 tienoilla Ruotsissa oli meneillään rakennusbuumi ja rakennusalan ammattilaisista oli huutava pula. Heikin ystävä oli tuolloin Suur-Tukholman alueella töissä ja kyseli tämän mielenkiintoa tulla töihin Ruotsiin. Heikki päätti lähteä ja seuraavat kaksi vuotta hän asui Ruotsissa tehden sekä uudisrakentamis- että remonttitöitä.

– Gamla stanissa oli mielenkiintoinen 1700–1800-luvun talojen saneerausprojekti. Meillä oli esimerkiksi vatupassin käyttökielto. Kaikki piti tehdä silmämääräisesti ja talojen ulkokuoret piti jättää näyttämään vanhoilta, vaikka rakenteet uusittiinkin.

Asuminen Södertäljessä opetti Heikille kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa, sillä tuolloin Södertäljessä asui liki 200:n eri kansallisuuden edustajia.

Oma yritys pystyyn

Ruotsista palattuaan Heikki teki kymmenisen vuotta rakennusalan töitä eri työnantajilla Kotkassa, Kirkkonummella, Porvoossa ja Loviisassa. 2000-luvun alussa hän perusti oman rakennusalan yrityksen Loviisaan.

– Se oli pääasiassa yhden miehen yritys. Tein uudisrakentamista sekä saneeraus- ja remontointitöitä laidasta laitaan. Hankin samoihin aikoihin myös märkätila-asentajan sertifikaatin ja sen jälkeen yli puolet kaikista töistäni oli vesieristysten, laatoitusten ja kosteusmittausten tekemistä.

90-luvun lopulla Heikillä diagnosoitiin raskaasta työstä johtuva rintarangan vääntymä, joka alkoi ajan kuluessa vaikuttaa yhä enemmän työntekoon.

– Vuonna 2005 vaivoja alkoi olla jo jonkin verran ja lopetin oman yritykseni. Vuoden 2006 loppupuolella muutin Kotkaan, jolloin muunkin selän vaivat olivat sitä luokkaa, että kipuja oli, mutta niitä ei silloin vielä tutkittu.

Kun eräänä päivänä kauppaan kävellessään Heikin vasen jalka lakkasi toimimasta kunnolla, hän hakeutui lääkäriin tutkimuksiin. Hänellä todettiin välilevyn pullistuma sekä rappeumaa ja kulumaa useassa nikaman välissä. Myös olkapäissä ja polvissa havaittiin kulumaa.

Vaivat vaikuttivat työnsaantiin. Vuosien 2006 ja 2012 välillä Heikki teki määräaikaisia työpätkiä ja oli osan aikaa työttömänä.

– Kun kertoo vaivoistaan, niin harva työnantaja ottaa riskiä ja palkkaa töihin, jos täyspäiväisesti täytyy tehdä.

Vuoden 2012 tienoilla Heikki oli kuukauden verran kuntouttavassa työtoiminnassa Sotekilla ja nelisen kuukautta harjoittelemassa kiinteistönhoitajan töitä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Jylpyn kampuksella.

– Jossain välissä minulle tehtiin täysvaltainen kuntokartoitus, selkäni kuvattiin ja minut tutkittiin fysiatrian osastolla ja ortopedin toimesta. Lopputuloksena sain B-lausunnon, jonka mukaan minulle ei suositella mitään rankempaa ruumiillista työtä.

Töihin Sotekille

Syyskuussa 2015 Heikin ja Sotekin tiet jälleen ristesivät. Säätiö haki puuosastolle remonttityöntekijää palkkatukityöhön. Heikki kävi keskustelemassa työstä ja fyysisistä rajoitteistaan Sotekin puuosaston vastaavan työnjohtajan Jorma Knuuttilan ja tuotantopäällikkö Pekka Mattilan kanssa, ja sai paikan. Työtä on luvassa ainakin syyskuuhun 2016 saakka.

– Työ on mielekästä ja monimuotoista, välillä olen siivoojana ja välillä työnjohtajana. Pidän positiivisena sitä, että saan neuvoa ja opastaa muita remontti- ja rakennustöissä, ja jakaa omaa tieto-taitoani eteenpäin.

Heikin työ sisältää kaikkea lattian lakaisusta ja lattiakaivojen pesusta remonttitöihin ja lumien kolaamiseen katolta.

– Luulin, että olen kuin tapettu mato lumien kolaamisen jälkeen, mutta kokeilin kuitenkin sitä ja se osoittautuikin varsin hyväksi vastaliikkeeksi kaikelle sellaiselle, mitä en saa tehdä. Kun on sellainen asenne, että kaikkea voi aina kokeilla, niin se saattaa avata uusia ulottuvuuksia.

– Parasta työssäni on työyhteisö, työn vaihtelevuus, se että pystyn paljon opastamaan ja neuvomaan muita sekä työympäristö, jossa tapaa ihmisiä laidasta laitaan. Haastavin osuus on omat fyysiset rajoitteet. Olen sellainen vanhan kansan luonne, että pyrin homman kuin homman tekemään, kun työ pitää tehdä.

– Tässä työssä olen oppinut tietynlaista kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Ei voi olettaa, että asiat tapahtuvat heti, kuten normitöissä.

Tällä hän viittaa esimerkiksi siihen, että hänen vastuullaan olevassa työporukassa on usein maahanmuuttajia, joilla suomen kielen taito ei ole vielä niin vahva, että he esimerkiksi sisäistäisivät työohjeet aina saman tien.

Paljon kiinnostavaa opittavaa

Heikin toiveissa on löytää mielekäs työ, joka olisi fyysisesti kevyttä.

– Luonnollisin ja helpoin tie olisi työ osallistuvana remonttimiehenä, jossa olisi vähemmän fyysistä työtä ja enemmän opastusta ja opetusta.

Talot, rakentamisen ja talotekniikan hyvin tunteva rakennusalan ammattilainen on kiinnostunut kokeilemaan kiinteistönvälittäjän työtä, jossa hänen työkokemuksestaan olisi paljon apua.

– Asunnot menevät varsin huonosti kaupaksi tällä hetkellä ja harva ottaa töihin vain kokeilemaan, vaikka asiantuntemusta löytyisikin.

Heikki haluaa jatkuvasti oppia uusia kädentaitoja. Muun muassa kultasepän töiden, kromimaalauksen ja vesidippauksen salat kiinnostavat.

– Äidin isä teki kenkiä ja olisi kiva tehdä itse kengät.

Polveileva työura ja elämä ylipäänsä ovat opettaneet Heikille tärkeän asian.

– Vaikka elämässä tulee vastoinkäymisiä, niin niistä selviää, kunhan asioille tekee jotakin. Ei pidä odotella, että joku muu tulee ja tekee puolestasi.

Sotekin kautta Kotkamillsillä työharjoittelussa oleva Jenna Vanhala on osoittanut huikeaa kehitystä työelämätaidoissaan.

25-vuotias kotkalainen Jenna Vanhala on tyytyväinen. Hän on harjoittelussa työpaikassa, jossa tehtävät ovat mielenkiintoisia ja niitä riittää. Tuo paikka on laminaattipaperia ja sen jatkojalosteita, painopaperia sekä saha- ja höylätavaraa valmistava Kotkamills Oy. Harjoittelu kestää kesäkuun 2016 loppuun ja mikä parasta, kesäloman jälkeen hän jatkaa Kotkamillsillä avotyössä.

– Olen mieluummin töissä kuin kotona. Kotona menee rytmit sekaisin ja menen huonompaan kondikseen. Joskus kun olin pari kuukautta kotona, eikä ollut mitään tekemistä, saatoin mennä kolmen aikaan yöllä nukkumaan ja herätä puolilta päivin. Äiskäkin on huomannut, että lähden hyvällä mielellä töihin, Jenna hymyilee.

Hän valmistui kotitalousyrittäjäksi vuonna 2011 ja on käynyt myös talouskoulun erityislinjan.

Valmennuspajalta Pulmapajalle ja takaisin

Sotek-säätiön palveluiden pariin Jenna ohjautui maaliskuussa 2013. Hän aloitti Sotek-polkunsa Pienryhmässä, jonka kohderyhmänä ovat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, jotka hyötyvät pienryhmätoiminnasta ja kykenevät ohjattuun työskentelyyn. Ryhmän lähtökohtana on asiakkaiden elämänhallinnan vahvistaminen erilaisia arjen ja työelämän taitoja harjoitellen. Pienryhmä, nykyiseltä nimeltään Valmennuspaja, soveltuu myös ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden kehitysvammaisten henkilöiden työelämään suuntaavaksi jaksoksi.

Jenna oli Pienryhmässä vuoden 2015 alkuun saakka. Sitten hän aloitti kolmen kuukauden mittaisen arjenhallintakurssin Sotekin Pulmapajalla. Pulmapaja tarjoaa tukea arjenhallintaan, päihteiden käyttöön ja mielenterveyteen liittyvien asioiden käsittelyyn ja arviointiin. Kursseihin sisältyy sekä ryhmätoimintaa että yksilövalmennusta.

– Pulmapajalla harjoittelimme esimerkiksi virastoissa asioimista, terkkari kävi kertomassa terveydestä ja hyvinvoinnista ja poliisi turvallisuusasioista. Pelastus- ja kaverikoirat kävivät Pulmapajalla.

Pulmapajalta Jenna siirtyi takaisin Valmennuspajalle, jonka asiakas hän on edelleen.

– Valmennuspajalla on tarkoitus mitata ja katsoa soveltuvuuksia työelämään, vastaava työvalmentaja Anu Lallukka Sotek-säätiöltä sanoo.

Anu toimii Jennan esimiehenä Kotkamillsin työharjoittelun aikana.

Oikean palvelun hakemista ja itsenäisen elämän harjoittelua

Kotitalousyrittäjäksi valmistumisen jälkeen, ennen Sotekille tuloa, Jenna oli Kotkan-Haminan seudun työvoiman palvelukeskus Väylän kautta muutamissa 1–2 kuukauden mittaisissa työharjoitteluissa eri paikoissa. Hän oli kuukauden päivät myös Sotek Sunilassa siivoamassa.

Kun todettiin, että Väylä ei ollut oikea paikka Jennalle, Väylän sosiaaliohjaajat huolehtivat, että Jenna pääsi hänelle soveltuvan palvelun piiriin. Oikea paikka löytyi vammaispalveluiden puolelta, jonka kautta hän ohjautui Sotekille.

Sekä Valmennuspajalla että Pulmapajalla Jenna on oppinut uusia taitoja, kerryttänyt luottamusta omia taitojaan kohtaan ja saanut rohkeutta lähteä mukaan erilaisiin asioihin niin työrintamalla kuin yksityiselämässäkin.

– Olen alkanut tehdä enemmän ruokaa ja siivoamaan. Raha-asiat menee hyvin. Ennen kävin usein Mäkkärissä, Hesessä tai Kotipizzassa, mutta nyt en enää niin paljon.

Vanhempiensa kanssa asuva Jenna seurustelee, ja viikonloppuisin hän harjoittelee poikaystävänsä Laurin kanssa itsenäistä nuorenparin elämää Laurin asunnossa.

Ei pelkoa yksitoikkoisuudesta

Jenna työskentelee Kotkamillsillä neljänä päivänä viikossa. Työpäivän pituus on viisi tuntia. Kerran viikossa hän käy Sotek Sunilassa Valmennuspajan ryhmäpäivässä.

Työ Kotkamillsillä on monipuolista. Jenna huolehtii neuvotteluhuoneissa järjestettävien tilaisuuksien kahvituksista sekä henkilökunnan aamu- ja iltapäiväkahveista.

– Laitan kupit paikoilleen ja kahvit ja teet termareihin, ja katson, että kaikki on järjestyksessä. Jos syötävät on tilattu Limestä, niin katan ne myös pöytään. Neuvottelun jälkeen siistin paikat.

Myös tehdasalueella sijaitsevassa Jugend-talossa järjestetään tilaisuuksia, joiden kahvituksia Jenna hoitaa. Talossa on mahdollisuus yöpyä, joten petivaatteiden ja pyyhkeiden vaihto sekä peseminen kuuluvat myös hänen tehtäviinsä.

Eivätkä työtehtävät siihen lopu. Vanhojen mappien tuhoaminen, erilaiset siivoustehtävät esimerkiksi laboratoriossa sekä hyötypaperin keräys kuuluvat niin ikään Jennan työnkuvaan. Näiden lisäksi hän ja muu tiimi tekee rutiinityöstä poikkeavia projektiluontoisia tehtäviä, kuten monistaa koulutusmateriaaleja, kokoaa koulutuskansioita ja paketoi liikelahjoja.

– Olen tykännyt olla täällä ja tämä on mielenkiintoinen työ. Parasta on se, että kaikki on mukavaa hommaa, Jenna sanoo.

Haastavimpia ovat projektiluontoiset tehtävät, joissa on monta työvaihetta ja jotka vaativat tarkkaa hahmottamista.

– Sitä varten ovat työvalmentajat, joiden kanssa pähkäillä yhdessä, Anu toteaa.

Työn vastapainona Jenna harrastaa muun muassa koripalloa, rullaluistelua ja pyöräilyä sekä käy keikoilla ja katsomassa koripallopelejä.

Huimaa kehitystä monella osa-alueella

Esimies Anu on päässyt seuraamaan läheltä Jennan kehitystä ja kasvamista niin ihmisenä kuin työntekijänä. Hänen mukaansa Jenna on aikuistunut ja itsenäistynyt paljon.

– Hän luottaa omiin kykyihinsä ja osaa käyttäytyä tilanteen mukaan. Työelämän taidot ovat kehittyneet erityisesti Kotkamillsin aikana huikeasti. Hänellä on silmää etsiä työtehtäviä oma-aloitteisesti, mikä osoittaa vastuuntuntoa. Hän lähtee mielellään kaikkiin hommiin. Hän on hiffannut sen, että töissä on kivempaa, kun on tekemistä, Anu sanoo.