Se pidemmän aikavälin tilinpäätös
Vuosi 2017 on meikäläisen työelämässä merkittävä vuosi. Takana on yhtäjaksoista duunia vuodesta 1977 alkaen. Sitä ennen oli pätkätöitä ihan merkittävä määrä. Työeläkelaeissa aikanaan tavoitteeksi määritelty 40 vuotta täyttyy siis reilusti.
Eläköityminen on tila, johon pyrin, vaan en joudu. Joillakuilla työelämä aiheuttaa työntöä eläkkeelle, ja jotkut ovat ehkä jo nuorella iällä varsin eläkehakuisia. Valitettavasti jotkut ovat pitkien työttömyys- ynnä muiden jaksojen vuoksi pakotettuja jatkamaan työelämässä, koska eläke jää muuten aivan liian pieneksi. Huonoin tilanne on tietenkin henkilöllä, jonka toimeentulo on pitkäaikaisen työttömyyden ja esimerkiksi työmarkkinoiden imuun verrattuna liian korkean iän vuoksi vaikeaa. Eläkeputkia ja varhaiseläköitymisen sääntöjä on tiukennettu. Katsoin tarpeelliseksi tuon edellä mainitun todeta, koska suomalainen eläkejärjestelmä on viime vuosina kokenut suuria muutoksia ja itse olen nyt sökötermein ilmaistuna saletissa tuon asian kanssa: olen syntynyt oikeana vuonna, olen siis riittävän vanha, ja olen ollut pitkäaikaistyöllinen.
Työttömyyden ja työkyvyn esteiden pariin
Matka kohti nykyistä työtehtävää alkoi kahdesta kaudesta Kotkan tilintarkastajien puheenjohtajana, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana sekä kahdesta kaudesta kaupunginhallituksen jäsenenä. Yksi asia johti toiseen ja merkittävä tehtävä oli toimiminen silloisen Kymen Erityishuoltopiirin Kuntainliiton, sittemmin Kuntayhtymän tilintarkastajien varapuheenjohtajana. Siinä ominaisuudessa Kuusaan keskuslaitos, kuten koko silloisen Kymen läänin alueella tapahtuva toiminta tuli tutuksi. Muistan liikutuksen tunteita noilla matkoilla: onpa meillä verraton yhteiskunta, kun heikoimmista näin pidetään huolta. Se on yhteiskunnan sivistyksen ja vaurauden mitta.
Kaupunginhallituskauden merkittävä jakkara oli myös Kotkan juuri perustetun työllisyysasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajuus. Neuvottelukunta oli varsin suuri: siinä oli edustettuna muun muassa työllisyydenhoitoasioiden parissa työskenteleviä, toisen asteen ammatillisen koulutuksen, elinkeinoelämän ja ay-liikkeen edustajia. Ehkäpä merkittävimpänä tuosta ajasta jäi mieleen suuri verkosto sekä ”roolituksen”, yhteistoimintamallien hakeminen eri toimijoiden välille.
Työeläkeyhtiöstä yrittäjyystietoa
Yritysmaailma on tullut taipaleella tutuksi työeläkeyhtiön leivissä erilaisissa vakuutuspuolen tehtävissä. Kaikki työeläkeyhtiöt olivat enemmän tai vähemmän institutionaalisia ja hyvin resursoituja. Yrittäjyys- ja elinkeinotoiminnan arkielämän tietämys tulikin siksi rakennus-, maatalous-, metsä- ja satama-alojen firmojen ja niissä toimivien ihmisten parissa työskennellessä Hämeenlinnan, Lahden, Lappeenranta-Imatran sekä Kymenlaakson alueilla. Työhön on mahtunut velkaantuneiden yrittäjien ja firmojen asioiden selvittelyä, yrittäjien työkykyä, yrityksen asioiden edistämistä – ja myös vauhdikkaita yhteisiä reissuja.
Sotekki kutsuu luottamustehtävään...
Aloitin ”työt” Sotekilla hallituksen puheenjohtajana vuonna 2004. Säätiö oli juuri perustettu ja vaikka säätiön juuret olivat kuntainliitolta Kotkalle siirtyneessä toiminnassa, oli alussa normaaleja yritystoimintaan liittyviä vaikeitakin asioita ratkaistavana. Itsenäisen toiminnan aloittaminen ei taida koskaan tapahtua kivutta.
Asemoimme silloisen toimitusjohtajan kanssa säätiön tapaa toimia akselilla firma/kunnallinen. Molemmat olimme sitä mieltä, että enempi sinne firman puolelle pitäisi mennä. Asemointi oli tarpeen, ja myöhemmin ymmärsin, että moni vastaava säätiö on jatkanut elämäänsä ikään kuin kunnallisena lautakuntana.
…ja töihin
Tulin Sotekille töihin alkusyksystä 2009. Plakkarissa on nyt kohtuullinen määrä vuosia, ja on aiheellista katsella kuljettua matkaa ja arvuutella tulevaisuutta.
Sotek-säätiö sr:n (sr=säätiörekisterissä) toiminta on vuosien mittaan laajentunut toiminnallisesti ja maantieteellisesti. Saimme neuvotelluksi Haminan kaupungin ”omistajaksi” vuoden 2012 alusta. Säätiö oli sitä ennen varsin Kotka-keskeinen, ja alueen sekä toiminnan luonteva laajentaminen oli hyvä asia. Laajentumista on jatkettu kierrätysliiketoiminnan ja kuntouttavan työtoiminnan saralla muun muassa Porvooseen. Hallittu kasvu ja kasvuhakuisuus ovat olleet tavoitteitamme jo pidemmän aikaa.
Meillä on tällä hetkellä töissä 68 kuukausipalkkaista henkilöä ja tuntipalkkaisiakin on nelisenkymmentä. Olemme pankin, vakuutusyhtiön ja työeläkeyhtiön asiakkuuksissa suurasiakkaita. Henkilömäärä ei ole toiminnan eikä taloudellisen, riittävän hyvän tuloksen tae. Kuitenkin suuri työntekijämäärä kuvaa myös asiakkaidemme määrää ja siten toiminnan vaikuttavuutta.
Sotekissa on varsin sitoutunut ja koulutettu työporukka. Osaaminen on laajaa ja asenteet kohdillaan. Joskus toki täytyy puolin tai toisin kähistä joistakin asioista, mutta eivätköhän nuokin mahdu normaaliuden rajoihin.
Vuosina 2013–2014 hakeuduimme yhteistyöhön suuren amerikkalaisen Goodwill-kierrätysmyymäläketjun kanssa. Ketjun ”omistaja” on Goodwill Industries International, siinä on noin 150 itsenäistä toimijaa, yli 3000 liikettä maailmanlaajuisesti ja liikevaihtoa kertyy vuosittain yli 5,3 miljardia dollaria. Sotek-säätiön perustama ja pääosin omistama Goodwill Suomi Oy toimii lisenssioikeuksien haltijana ja myöntäjänä Suomessa. Goodwill-myymäläverkoston avulla pystymme toteuttamaan siistissä työympäristössä säätiön missiota, ja olemme saaneet toiminnasta myös erinomaisen ja halutun oppimisympäristön. Tuosta kaikesta olen erittäin iloinen!
Olemalla mukana Goodwillin lisäksi muun muassa Workability International -järjestön maailmanlaajuisessa toiminnassa olemme saaneet etuoikeuden kurkistaa osatyökykyisyyden ja muiden työllistymisen esteiden maailmaan. Tuo maailma on, erilaisista kulttuureista ja järjestelmistä huolimatta, hämmästyttävän samankaltainen kaikkialla. Olemme perehtyneet omilla porukoilla amerikkalaiseen, saksalaiseen, hollantilaiseen, tanskalaiseen ja ruotsalaiseen järjestelmään. On ollut hyvä tarkastella maailmaa oman säätiöboxin ulkopuolelta.
Olen kutsunut säätiön suhdetta uusiin asioihin ilmaisulla, että ”olemme etukenossa menossa uusiin asioihin”. Toistaiseksi etukeno on toiminut – yksi onnistunut asia on johtanut toiseen. Esimerkiksi heittäytyminen uimahallin kahvionpitäjäksi ja lipunmyyjäksi lisäsi uskallusta lähteä uusiin proggiksiin, kuten lounaskahvilan pitäjäksi. Ketju jatkui, kun suuri kotkalainen puunjalostustehdas oli aloitteellinen ja tarjosi meille catering-alan töitä. Kannatti alun perin heittäytyä ”etukenossa”.
…ja eläkkeelle
Eläköityminen soten kynnyksellä herättää paljon ristiriitaisia ajatuksia. Päällimmäisenä on itsekäs helpotus, että siihenpä soteen ei sitten tarvitse meikäläisen osallistua, Heti perään tulee huoli säätiön ja sen henkilöstön pärjäämisestä. Toisaalta, miksi eivät pärjäisi, mutta kuitenkin!
Eläköitymissuunnitelmaani kuuluukin köpötellä niinä viikkoina, joihin ei ole buukattu parturia tai kapakkareissua, opastamaan tulevaa seuraajaa ja muita työkavereita. Että osaisivat hoitaa asiat kunnolla! Eihän ne pois kehtaisi ajaa.
Mukavaa kesän alkua kaikille!
Raimo Korjus
Toimitusjohtaja
Sotek-säätiö sr
